Tietoa neurokirjon ilmiöistä
Olemme keränneet tähän videoiden aiheisiin liittyviä kysymyksiä, joita yksin tai yhdessä työtiimisi kanssa pohtimalla voit valmistautua työpäivään neurokirjon lasten ja / tai isovanhempien parissa.
Kun kohtaat lapsia työpäivän aikana, seuraavien kysymysten pohtimisesta saattaa olla hyötyä:
- Millaisia asioita kohti lapsi hakeutuu tai on selvästi kiinnostunut tekemään? Oli kyse sitten puuhun kiipeämisestä, edestakaisin juoksemisesta tai vaikkapa vuoleskeluun uppoutumisesta, mieti muutama vaihtoehtoinen hypoteesi sille, mikä tarve hakeutumisen taustalla on? Minkä asian säätelyn tarve lapsella on? Voisiko syy liittyä esimerkiksi seuraaviin:
- Vireystila tai tunne; innostus, uteliaisuus, nälkä, kylmä, pisuhätä, pelko, epävarmuus, häpeä, jokin muu? Mahdollisuuksia on monia – miten osata tehdä hyviä veikkauksia näin hienovaraisista ja henkilökohtaisista asioista? Kannustamme ottamaan lähtökohdaksi lapsen arvostamisen ja ajatuksen siitä, että lapsen toiminnan taustalla on jokin täysin ymmärrettävä tarve, jota tosin saattaa aluksi olla vaikea tunnistaa.
- Pidä avoin mieli lapsen tarpeita miettiessäsi – erityisesti neurokirjon lasten kohdalla kyse voi olla omasta kokemuksestasi poikkeavista asioista: Tarvitseeko lapsi esimerkiksi hyvin selkeän tiedon siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, kenen kanssa, kuinka pitkän ajan, missä jne.? Tai voiko kyse olla siitä, että jokin sinulle itsellesi täysin harmiton aistiärsyke tuntuu lapsesta sietämättömältä?
- Toimiiko lapsi tavalla, jonka koet haastavana? Muodosta muutama kilpaileva hypoteesi siitä, minkä tarpeen tyydyttymättä jäämisestä saattaa olla kyse. Ota lähtökohdaksi se, että lapsi toimii niin hyvin kuin pystyy, ja jos hän ei juuri nyt pysty parempaan, millä tavalla hän on turhautunut tai mikä tarve jää täyttymättä?
- Muodosta yksin tai yhdessä työtiimisi kanssa toimintasuunnitelma lapsen tarpeiden huomioimiseksi.
- Myönteisissä tilanteissa: Mitä voit tehdä mahdollistaaksesi lapselle tämän tarpeiden tyydyttämisen?
- Haastavilta tuntuvissa tilanteissa: Mitä voit tehdä, kun huomaat tilanteen alkavan kärjistyä? Millaisista pienistä merkeistä tämän voi huomata? Vaikka välillä tuntuu, että lapsi “räjähtää” aivan ilman varoitusta, yleensä tunnetilan alkavan muutoksen voi huomata ilmeistä, eleistä tai vaikkapa hiljaisuudesta ja vetäytymisestä. Mitä voit tehdä siinä vaiheessa, kun lapsen tunnetila on jo voimistunut niin, että hänen on vaikea hallita ja hillitä itseään? Entä millaisten asioiden tekemisestä tässä tilanteessa on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä? Miten voit toimia, kun lapsi on voimakkaan tunteen vallassa, entä siinä vaiheessa, kun tunnetila on menossa ohi ja ollaan palautumassa kohti normaalia olotilaa? Millaisia asioita tässä vaiheessa kannattaa välttää?
Tiesitkö tämän … ihmisen aistitiedon käsittelystä?
Ihmisen aistijärjestelmistä puhuttaessa on perinteisesti viitattu viiteen aistipiiriin. Lisäksi aistijärjestelmiin kuuluvat lihasten, jänteiden ja nivelpussien reseptoreiden toimintaan perustuva asentoaisti, joka tuottaa tietoa kehon osien asennosta ja liikkeestä; sisäkorvan tasapainoelimen, asentoaistin ja näköaistin yhteistoimintaan perustuva tasapainoaisti; sekä sisäelinten tilaan liittyvä kehoaisti. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä myös aistitiedon käsittelyn osalta, ja kokemukset jotka tuntuvat suurimmasta osasta ihmisistä miellyttäviltä, saattavat olla osalle meistä hyvinkin epämukavia. Noin 5–10 %:lla väestöstä aistitiedon käsittelyyn liittyy jokin erityispiirre, kuten
Aistiyliherkkyys: aistimukset tuntuvat tavanomaista voimakkaammilta. Esimerkkejä:
- Tunto: Vaatteiden pesulaput saattavat kutittaa sietämättömästi tai toisen ihmisen kosketus tuntua epämiellyttävältä.
- Näkö: Kirkas valo tuntuu epämiellyttävältä, tekee mieli pitää aurinkolaseja tai suojata silmiä
- Kuulo: Kovat äänet tai äänten paljous tuntuvat epämiellyttäviltä
- Haju: Ruoanlaiton tuoksut voivat tuntua epämiellyttäviltä
- Maku: Mausteiset ruoat tai tietyt maut voivat aiheuttaa yökkäysrefleksin tai pelottaa henkilöä
- Tasapaino: Kieppuminen, heiluminen ja kiipeily voivat tuntua ikäviltä
- Asento: Venytykset tai voimakkaat liikkeet tuntuvat epämiellyttäviltä
- Kehoaisti: Vähäinenkin mahakipu voi tuntua hyvin epämiellyttävältä
Aistialiherkkyys: aistimukset tuntuvat tavanomaista heikommilta. Esimerkkejä:
- Tunto: Kivun, kylmän tai kuuman aistimukset jäävät huomaamatta
- Näkö: Silmät väsyvät helposti, paikka katoaa lukiessa
- Kuulo: Henkilö ei reagoi, kun hänen nimensä sanotaan
- Haju: Vahvat hajut, jotka muut huomaavat välittömästi, jäävät huomiotta
- Maku: Henkilö ei huomaa, ovatko ruoat mausteisia vai mauttomia
- Tasapaino: Henkilö valitsee mieluummin paikallaan pysyviä kuin liikunnallisia toimintoja
- Asento: Puutteellinen tietoisuus kehon asennosta, kömpelyys
- Kehoaisti: Henkilö ei huomaa, milloin pitäisi käydä WC:ssä tai milloin hänellä on nälkä
Lisäksi puhutaan aistihakuisuudesta, millä viitataan siihen, että henkilö kaipaa vahvoja kehollisia aistimuksia esimerkiksi liikkumalla, riehumalla, hyppimällä, kieppumalla tai törmäilemällä tahallaan ihmisiin tai esineisiin. Aistimuksia saatetaan hakea myös suun kautta, esimerkiksi laittamalla asioita suuhun tai nuolemalla erilaisia pintoja.
Käytännön vinkkejä
Tärkeintä on nähdä asiat lapsen näkökulmasta ja koettaa tavoittaa hänen kokemuksensa: millaiset aistimukset tuntuvat epämiellyttäviltä ja onko kyse yli- vai aliherkkyydestä vai kenties aistihakuisuudesta.
Aistiyliherkkää lasta ei pidä pakottaa tekemään asioita, jotka hänestä tuntuvat epämiellyttäviltä: kaikkea ruokaa ei esimerkiksi ole pakko maistaa! Varovaista, vaiheittaista siedättämistä voi kokeilla rauhallisessa tilanteessa. Tulevia voimakkaita aistimuksia on hyvä ennakoida lapselle kertomalla mitä tulee tapahtumaan tai esimerkiksi kuvakommunikaation avulla. Tuntoherkkä lapsi saattaa sietää paremmin selkeää, voimakasta, syvätuntoaistiin vaikuttavaa kosketusta.
Aistialiherkät lapset saattavat liikkua vain vähän ja pitää esim. tietokoneella pelaamisesta. Ehkä lapsi innostuisi liikkumaan pelaamalla Wii-laitteen avulla? Toisaalta rouskuva ruoka ja voimakkaat maut voivat tuntua lapsesta mukavilta.
Aistihakuiset lapset voivat hyötyä kehoa kokonaisvaltaisesti kuormittavista, voimakkaista aistimuksista, kuten asioiden kantamisesta, kurottelusta, painimisesta jne. Erilaiset puristeltavat ja vaikkapa piikikkäät esineet saattavat tuntua lapsesta mukavilta.
Lisätietoa ja vinkkejä aistisäätelyn osalta löytyy esimerkiksi ADHD-liiton jäsenlehdestä 1/2019: https://adhd-liitto.fi/wp-content/uploads/2019/03/adhd-lehti_1901_web_.pdf ja opinnäytetyön lopusta löytyvästä oppaasta:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70990/Saikko_Sanna%20ja%20Tervonen_Emma.pdf?sequence=1
Lisälukemista aistisäätelyyn liittyen:
https://www.spdstar.org/sites/default/files/publications/Sensory%20Overresponsivity%20.pdf
https://www.spdstar.org/sites/default/files/publications/5.%20Nov.-Dec.%202012%20-%20SDD.pdf
https://www.spdstar.org/sites/default/files/publications/1.%20March-April%202012%20-%20SUR.pdf
Lähteitä:
Franke, B., Faraone, S. V., Asherson, P., Buitelaar, J., Bau, C. H. D., Ramos-Quiroga, J. A., … & Reif, A. (2012). The genetics of attention deficit/hyperactivity disorder in adults, a review. Molecular psychiatry, 17(10), 960-987. – ADHD ja genetiikka.
Lisätietoa ja vinkkejä aistisäätelyn osalta löytyy esimerkiksi ADHD-liiton jäsenlehdestä 1/2019: https://adhd-liitto.fi/wp-content/uploads/2019/03/adhd-lehti_1901_web_.pdf ja opinnäytetyön lopusta löytyvästä oppaasta:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/70990/Saikko_Sanna%20ja%20Tervonen_Emma.pdf?sequence=1
Lisälukemista aistisäätelyyn liittyen:
https://www.spdstar.org/sites/default/files/publications/Sensory%20Overresponsivity%20.pdf
https://www.spdstar.org/sites/default/files/publications/5.%20Nov.-Dec.%202012%20-%20SDD.pdf
https://www.spdstar.org/sites/default/files/publications/1.%20March-April%202012%20-%20SUR.pdf