Mitä on lähisuhdeväkivalta? (Miessakit ry)
Väkivalta ja lähisuhteet
Väkivalta on toisia ihmisiä vahingoittavaa voiman- tai vallankäyttöä. Väkivalta ymmärretään usein pelkästään fyysiseksi väkivallaksi, mutta henkinen väkivalta voi olla jopa haitallisempaa kuin fyysinen väkivalta. Fyysisen väkivallan yhteydessä esiintyy usein myös henkistä väkivaltaa. Lähisuhteilla tarkoitetaan perheenjäseniä, lähisukulaisiin tai läheisiä ystäviä. Lähisuhdeväkivaltaa pidetään maailmanlaajuisena vakavana terveysongelmana. Väkivallantekoihin syyllistyy lähisuhteissaan huolestuttavan yleisesti molemmat sukupuolet, erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa olevat henkilöt.
Lähisuhdeväkivalta voi olla fyysisen koskemattomuuden rikkomista, uhkailua tai uhkaavaa käyttäytymistä, sanallista loukkaamista, toista kontrolloivaa tai alistavaa käyttäytymistä. Seksuaalisuuteen kohdistuva lähisuhdeväkivalta koetaan usein erityisen satuttavana. Seksuaalinen väkivalta ilmentyen esimerkiksi sanallisena loukkaamisena, seksiin painostamisena tai pakottamisena. Lähisuhdeväkivalta voi olla myös taloudellista hyväksikäyttöä, haitan tekemistä, juridisten tai moraalisten oikeuksien rikkomista tai toisen sosiaalisia suhteita vahingoittava toiminta. Lähisuhdeväkivalta on määritelmällisesti aina vahingollista, ja väkivallantekijä on tilannetekijöistä riippumatta vastuussa omasta käytöksestään.
Vältelty ongelma
1970-luvulla ongelma nousi julkiseen keskusteluun naisasialiikkeen periksiantamattoman ja pitkäjänteisen työn johdosta, ja sukupuolten välisen epätasa-arvon merkitys lähisuhdeväkivallassa oli nykyistä suuremmassa roolissa monessa länsimaassa. Lainsäädäntöön ja muihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin kohdistunut huomio ja keskustelu mahdollisti monia lähisuhdeväkivallan kokijoiden asemaa parantaneita muutoksia. Tekijöiden osalta painotettiin saattamista juridiseen vastuuseen, kun asian saaminen edes oikeudelliseen käsittelyyn oli vaikeaa. Valitettavasti suurin osa lähisuhdeväkivallasta jää edelleen piiloon ja vaille asianmukaista huomiota.
Tiedon lisääntyessä useat asiantuntijat ovat katsoneet, ettei sukupuoli yksinään selitä riittävän laaja-alainen lähisuhdeväkivallan ymmärtämisessä ja ehkäisemisessä. Väkivallan eri muotoja esiintyy usein yhdessä, parisuhteessa väkivallan tekoihin syyllistyy usein aloitteellisesti molemmat osapuolet ja väkivallantekijöiden keskeisten ominaisuuksien vaihtelevuus on tärkeää lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä. Laajimmassa tunnetussa tutkimuskatsauksessa havaittiin lähisuhdeväkivallan käyttämisessä länsimaissa enemmän sukupuolten välisiä yhtäläisyyksiä, kuin eroavaisuuksia (Partner Abuse State of Knowledge -projekti).
Henkisen väkivallan vahingollisuus heikommin tiedostettua
Fyysinen väkivalta ja sen aiheuttamat ruumiilliset ja henkiset vauriot tiedostetaan länsimaissa aiempaa paremmin. Henkisen väkivallan tiedostaminen ja tunnistaminen näyttää kuitenkin jääneen vähäisemmälle huomiolle ja se jää usein tunnistamatta muuallakin kuin lähisuhteissa.
Lähisuhdeväkivallan tekijöiden kanssa tehtävässä työssä tärkeä tavoite onkin tulla tietoisemmaksi oman toimintansa vahingoittavuudesta mahdollisimman laaja-alaisesti. Lähisuhdeväkivaltaan näyttää liittyvän monia biologisia, psykologisia ja sosiaalisia taustatekijöitä, joista kertyvää tutkimustietoa pyritään enenevästi hyödyntämään interventioiden kehityksessä. Väkivaltaan liittyvä riski lähiympäristölle ja väkivallasta pidättäytymisen kannalta oleelliset tuen tarpeet vaihtelevat ihmisten välillä. Yksilöllisten erojen huomioimista lähisuhdeväkivaltatyössä pidetään tukitoimien tuloksellisuuden kannalta keskeisenä.
Tässä ohjelmassa keskitytään erityisesti romanttisessa suhteessa, kuten seurustelusuhteessa, avoliitossa tai avioliitossa ilmenevään väkivaltaan. Parisuhteessa ilmenevän väkivallan tiedetään olevan riskitekijä myös lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tietoisuus yksilöllisistä toimintatavoista sekä niiden vaikutuksista muihin ihmisiin, on vastavuoroisen toiminnan kannalta keskeistä kaikissa suhteissa. Vuorovaikutus lasten kanssa asettaa aikuiselle poikkeuksellisen vastuun, koska lapsi tarvitsee tältä tukea ja mallia omien tunteidensa säätelyyn. Perheessä esiintyvä lähisuhdeväkivalta altistaa etenkin kehittyvän lapsen turvattomuudelle ja vaikeuksille säädellä omaa mielentilaa ja käyttäytymistä ihmissuhteissa.
Väkivalta synnyttää väkivaltaa
Lapsuudessa ja nuoruudessa koettu lähisuhdeväkivalta altistaa aikuisuuden läheisissä suhteissa sekä väkivallan teoille että kokemuksille. Vastavuoroinen toiminta on puolestaan aikuisuudessa mahdollista, kun lapsi saa kehitykseensä riittävästi tukea ja myönteisiä vuorovaikutuskokemuksia. Tämän monimutkaisen taidon kehittyminen edellyttää, että läheisistä ihmisistä löytyy aikuinen, joka toimii turvallisesti ja ennakoitavasti.
Myös aikuinen voi oppia eroon väkivallan käytöstä. Tämä edellyttää pitkäjänteistä motivaatiota, selkeää vastuunottoa omasta väkivallasta ja halua pyrkiä ymmärtämään asioita myös väkivallan kokijoiden kannalta. Miehelle tarjottavassa tuessa huomioidaan väkivallan uusiutumisriski ja pyritään ennakoimaan tulevia tilanteita. Miehen kanssa pohditaan mikä tapa estää oma väkivallankäyttö läheisiä kohtaan toimii parhaiten juuri hänen kohdallaan.
Lähisuhdeväkivaltaa kokeneella tulee myös olla mahdollisuus käsitellä kokemaansa turvallisessa ja henkisestä painostuksesta vapaassa ympäristössä. Lähisuhdeväkivaltatyössä tekijällä ja kokijalla onkin usein omat työntekijät tukenaan. Mikäli muutosta väkivallattomuuteen tavoitellaan paritapaamisissa tai pariterapiassa, on ensin varmistettava, onko asioiden avoin käsittely paritapaamisessa riittävän turvallista.
Parisuhdeväkivallassa voivat myös molemmat osapuolet syyllistyä aloitteellisesti väkivaltaan, minkä huomioiminen on tukitoimissa tärkeää. Väkivallantekojen loppuminen parisuhteen toisella osapuolella on epätodennäköistä, mikäli kumppanin väkivaltainen käytös jatkuu. Tällaisessa tilanteessa jaottelu uhriin ja tekijään voi olla ongelmallinen. Sana ”uhri” voi myös heikentää väkivaltaa kokeneen toimijuutta, mahdollisuuksia ja vastuita pyrkiä muuttamaan asioita.
Väkivalta lähisuhteissa on yllättävän yleistä
Läheisen ihmisen sanalliseen loukkaamiseen ovat lähes kaikki elämänsä aikana syyllistyneet. Fyysinen väkivalta parisuhteissa on myös verrattain yleistä. Tutkimusten laajassa yhteenvedossa on arvioitu joka kolmannen miehen ja joka neljännen naisen käyttäneen parisuhteessa fyysistä väkivaltaa. Fyysiseen väkivaltaan tulee aina suhtautua vakavasti, väkivalta voi vakavoitua ja muuttua suhdetta määritteleväksi tekijäksi. Fyysiseksi väkivallaksi luetaan kaikenlainen toisen koskemattomuuden rikkominen, kuten toiseen tarttuminen, töniminen, repiminen, riuhtominen, lyöminen, potkiminen, sekä aseella uhkaaminen tai vahingoittaminen. Kaikenlainen fyysisellä väkivallalla uhkaaminen, esineiden rikkominen, heittely tai paiskominen luetaan usein myös fyysiseksi väkivallaksi. Seksuaalinen väkivalta usein eritellään omaksi luokakseen, koska se on erityisen traumatisoiva fyysisen väkivallan muoto.
Yleisiä henkisen väkivallan ilmenemismuotoja ovat toisen loukkaaminen sanoin ja teoin, jonkin toiselle tärkeän asian tai kokemuksen vähättely, erilaiset manipulatiiviset tekniikat ja pyrkimykset vaikuttaa toisen käyttäytymiseen epäsuorasti, kumppanin kohteleminen kontrolloivasti, rajoittavasti tai alistavasti. Lapsuuden perheessä opittua toisia satuttavaa toimintatapaa voi tekijän olla vaikea ymmärtääkään väkivallaksi, jos käyttäytymisen vahingoittavuudesta ei ole puhuttu. Sukupuoleen tai seksuaalisuuteen kohdistuva henkinen väkivalta vaikuttaa ihmisen henkilökohtaisimpiin puoliin, ja on siksi erityisen satuttavaa.
Henkiseksi väkivallaksi voidaan laskea myös: sosiaalisiin suhteisiin, talouteen tai juridiseen asemaan kohdistuva vahingonteko. Mikäli väkivaltaa kokenut kykenee, haluaa ja uskaltaa pukea kokemaansa sanoiksi, voi tämän hyvinvoinnista kiinnostunut tekijä tavoittaa käyttäytymisensä satuttavuuden, kantaa vastuun toiminnastaan ja pyrkiä muuttamaan käytöstään.
Sukupuoli voi heijastua kasvatukseen ja sosialisaatiokehitykseen
Miesten sosialisaatiokehityksessä sallitaan usein suoraa väkivaltaa tai toisista piittaamatonta käytöstä enemmän kuin naisilla. Siksi miesten voi olla vaikeaa ymmärtää kuinka pelottavalta heidän käytös voi kumppanista tuntua, vaikkei näkyviä vammoja tulisikaan. Jos väkivallantekijä ei kykene kantamaan vastuuta toisen vahingoittamisesta, on riskinä väkivallan uusiutuminen ja vammojen vakavoituminen. Jo yhden väkivaltaan päättyneen riidan jälkeen voi väkivaltaisesti käyttäytyneen henkilön tunnevireen nouseminen herättää kokijassa huomattavaa pelkoa.
—
Sivusto toistaa videoita YouTubesta. Videot näkyvät vain, jos hyväksyt Hyvä kysymys -sivuston markkinointievästeet. Pääset muokkaamaan evästesuostumustasi tästä linkistä avautuvalla sivulla. Valitse sivun keskikohdasta tekstilinkki Muokkaa hyväksyntääsi ja rastita avautuvasta näkymästä Markkinointievästeet. Klikkaa sitten Salli valitut evästeet. Lue lisää tietosuojaselosteestamme.
—
Pohdintatehtäviä
- Minkälaista väkivaltaa olet käyttänyt tai sinun on syytetty käyttäneen lähisuhteissa. Onko tällaista ilmennyt useammassa suhteessa? Entä muualla? Olisiko tilanteessa syytä konsultoida väkivaltatyön ammattilaista?
- Minkälaista väkivaltaa olet kokenut, lähisuhteissa, kuten romanttisissa suhteissa tai lapsuudenperheessä? Entä kadulla tai muussa yhteydessä?
- Mitkä tekijät lisäävät väkivaltaisen käyttäytymisen riskiäsi? Työhön tai opiskeluun liittyvä kuormitus, taloudelliset haasteet, päihteiden käyttö, hankala tilanne ihmissuhteessa? Mitkä tekijät puolestaan tukevat myönteistä suhteessa olemista?
Kurssin on kehittänyt Lyömätön Linja, joka on Miessakit ry:n lähisuhde- ja perheväkivaltaan erikoistunut toimintamuoto miehille. Lisätietoja: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/lyomaton-linja/