Vauvat havannoivat maailmaa
Kohdun sisällä koko äidin keho toimii kaikupohjana, kun hän hyräilee matalia, lempeitä ääniä. Korkeat äänet helisevät virkistävästi. Isän ääni kuuluu pehmeään pesään oudompana ja herättää uteliaisuuden: kuka on tuo, joka vähän väliä huhuilee omia juttujaan tänne kotini sisälle? Vastauksena tulvahtavat äidin kautta mielihyvän hormonit: kyseessä on joku loisto tyyppi!
Vastasyntynyt hätkähtää kuullessaan ensikerran isänsä äänen. Hän koettaa katsella millainen mies tutun möreyden takaa löytyy ja palaa halusta tutustua! Isä rytmittää päivää usein eri tavalla kuin tutumman tuoksuinen äiti. Isä tuntuu erilaiselle. Isän poskikin on ihmeellisen pistelevä, paitsi joskus. Jostain kumman syystä isä on ihan silkoinen ja tuoksuva aina välillä.
Vanhemmat eivät aina tule ajatelleeksi, miten mielellään jo vastasyntynyt katselee kirkkaan värisiä kuvia ja kuuntelee aikuisen ääntä! Esimerkiksi shakkiruudukko on vauvakatselun hitti. Äänellä voi vaikuttaa suoraa vauvansa kehoon ja tunteisiin. Laulelu, hyminä ja hyräily – vaikka ei olisikaan lauluääntä! – toimii rauhoittumisen apuna jo raskausaikana ja koko lapsuuden ajan. Isän matala sointi on tässäkin erityisen hyvä, puhumattakaan hänen varmoista, vahvoista käsistä.
Vauva joka saa vahvan kosketuksen omien aikuistensa ja sisarustensa syliin ja oloon tuntee olevansa tarpeellinen, toivottu. Hyvä itsetunto lähtee elämän makuisesta elämästä ja yhteenkuuluvuudesta, ei kalliista kamasta ja ylipuhtaasta yksittäispakatusta erillisyydestä.
Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto