BETA Siirry sisältöön

Tavallinen tyttö pohjoisesta

Julkaistu 22.02.2019 - Kirjoittanut Nimimerkki Tuulia , Väestöliitto
Elämä ei ole aina kohdellut minua silkkihansikkain. Synnyin kuusilapsiseen perheeseen vuonna 1964. Siihen aikaan näin suuri lapsiluku oli tavallista vain lestadiolaisperheissä, joita vanhempani eivät olleet. Äitini oli ja on hyväuskoinen ja isäni alkoholisti. Isäni kuoli alle 50-vuotiaana 1970-luvun lopulla.

Meillä kaikilla kuudella lapsella oli oma roolinsa lapsuudenperheessäni. Minun roolini oli olla kakkosäiti, koska äitini ei voinut, pystynyt eikä jaksanut hoitaa kaikkea täysin kestämättömässä tilanteessaan. Siivosin isäni oksennuksia, huolsin kotia, laitoin ruokaa siksi, että meillä olisi ollut edes joskus joku asia kunnossa.

Olen aina rakastanut heikoimpia. Hakeuduin vähän yli 10-vuotiaana huolehtimaan vieraiden lapsista iltaisin, viikonloppuisin ja kesäisin. Omat lapset ja perhe oli haaveeni, en niinkään välittänyt opiskelusta. Ensirakkauden raastavan eron jälkeen päätin hankkia hyvän miehen, jonka kanssa toteutan tämän haaveen.

Tapasin minua 10 vuotta vanhemman miehen, joka tuntui turvalliselta ja hyvältä isältä tuleville lapsillemme. Aluksi kaikki näytti auvoisalta. Alkuajan prinsessakorokkeelle nostamisen jälkeen huomasin saaneeni niin henkisesti kuin fyysisesti kuoppaan pudottavan ja potkivan puolison. Siinä vaiheessa pako oli myöhäistä. Olin työtön kahden lapsen äiti. Oli yritettävä vain olla siinä tilanteessa päivästä ja vuodesta toiseen vielä kolmentoista vuoden ajan.

Erosin ja muutin uuden aviomiehen kanssa maalle. Molemmat aikuistuneista lapsistani saivat lapsen ja minusta tuli mummo.

Sairastuin itse pian muuton jälkeen epämääräiseen sairauteen. Jouduin käyttämään apuvälineinä kyynärsauvoja ja rollaattoria. Nykyisin olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja toimin 87-vuotiaan äitini edunvalvontavaltuutettuna.

Olen kiitollinen nykyiselle aviomiehelleni ja lapsilleni. Miehelläni ei ole lainkaan omia lapsia. Silti hän mahdollistaa tämän kaiken ja on mukana lastenlasteni asioissa. Erityiskiitos miniälleni, jonka kanssa välit olivat välillä ”poikki” jolloin mummolakäynneissäkin oli taukoa.

Neljä lapsenlastani antavat valtavasti iloa! Näen heidän katseestaan tilanteen olevan saman toisinpäin. Tässä hetkessä olen onnellinen!

Nimimerkki Tuulia

 

Aihealueet:  Arki , Ihmissuhteet

Oliko tästä sinulle apua?