Parisuhdeväkivallan monet kasvot
Väkivalta on rikos
Mikään fyysinen väkivalta ei ole hyväksyttävää. Suomen lain mukaan väkivalta parisuhteessa on rikos. Parisuhdeväkivalta on kuitenkin tullut Suomessa hitaasti yhtä vakavasti otettavaksi rikokseksi kuin muu väkivalta. Vuodesta 1995 lähtien pahoinpitely yksityisellä paikalla on ollut yleisen syytteen alainen rikos. Kotona tapahtunut pahoinpitely ei ole siis yksityisasia. Vuonna 2004 poistui myös niin sanottu vakaan tahdon pykälä. Asianomistaja eli rikoksen uhri ei voi enää pyytää rikosprosessin keskeyttämistä. Katsottiin, että tämä antoi mahdollisuuden uhrin painostamiseen.
Monet arvostelevat sitä, että Suomessa ei ole Ruotsin tapaan niin sanottua naisrauhalakia. Parisuhdeväkivallasta tiedetään, että väkivalta on hyvin harvoin yksittäisiä tekoja ja pahoinpitelyjä. Useimmiten poliisin tietoon tullut väkivaltarikos on vain pitkän prosessin huipentuma. Väkivalta on voinut jatkua monta vuotta raaistuen vähitellen lisää. Ruotsissa voidaankin parisuhdeväkivallasta rangaista muita tekoja ankarammin, jos se on osa väkivallan kierrettä.
Lähestymiskiellosta tuli laki voimaan Suomessa vuonna 1999. Se laajennettiin koskemaan myös saman perheen jäseniä vuonna 2004. Väkivallan tekijä, ei uhri, joutuu lähtemään yhteisestä asunnosta.
Väkivallan seuraukset
Väkivaltaa kokevat saattavat oireilla ruumiillisilla vaivoilla, vaikka eivät olisi saaneetkaan sen enempää lieviä kuin varsinaisia pahoja vammojakaan. Oireita ovat esimerkiksi toistuvat säryt, vatsavaivat, jäsenten puutuminen, sydämen tykytys, huimaus ja runsas hikoilu.
Fyysisestä pahoinpitelystä on lähes aina myös henkisiä seurauksia. Monet naisista pitävätkin henkisiä seurauksia fyysisiä seurauksia pahempina. Väkivaltakokemukset voivat johtaa siihen, että pelkkä uhkailu riittää puolison nöyryyttämiseen. Vaikka väkivalta siis loppuisi, alistaminen ja vallankäyttö eivät lopu. Parisuhde ei edelleenkään ole terveellä pohjalla. Psyykkisiä oireita voivat olla ylirasittuneisuus, muistin ja keskittymiskyvyn heikkeneminen, hermostuneisuus, ärtyneisyys, masentuneisuus sekä aloitekyvyttömyys.
Henkinen väkivalta
Henkistä väkivaltaa on toisen mitätöinti, halventaminen ja solvaaminen. Puolison pilkkaaminen ja nimittely erikoisesti toisten läsnä ollessa satuttaa ja murentaa itsetuntoa. Tavaroiden rikkominen on henkistä väkivaltaa, vaikka sitä ei aina sellaiseksi mielletä.
Henkinen väkivalta alkaa usein hyvin huomaamattomasti. Väkivallan kohde alkaa esimerkiksi muuttaa arkipäivän tekemisiään tai pukeutumistaan toisen miellyttämiseksi. Hän voi rajoittaa ystävien ja sukulaisten tapaamisia, jottei toinen osoittaisi mieltään. Elinpiiri alkaa kaventua vähitellen.
Pitkälle mennessään henkistä väkivaltaa harjoittava puoliso kontrolloi ja hallitsee toisen osapuolen kaikkia tekemisiä ja eristää hänet sosiaalisesti.
Fyysisellä väkivallalla uhkailu ei sekään ole koskaan hyväksyttävää parisuhteessa. Väkivallan pelko ahdistaa, lamauttaa ja masentaa. Väkivaltaisesti käyttäytyvä puoliso ei välttämättä enää käytäkään fyysistä väkivaltaa, jos sitä on aiemmin esiintynyt. Uhka asiasta riittää antamaan valta-aseman toiselle. Monet naiset kokevat parisuhdeväkivallassa pahimmaksi asiaksi pelossa elämisen ja uhkailun.
Taloudellinen väkivalta
Henkistä väkivaltaa on myös kaikista raha-asioista yksin, neuvottelematta päättäminen. Tätä voi pahentaa tilanne, jossa puoliso hoitaa kotona lapsia eikä käy kodin ulkopuolella töissä. Puoliso voi jättää toisen ilman käyttövaroja, antaa nöyryyttävän vähän viikkorahaa tai vaatia pikkutarkkaa selvitystä kaikista menoista.
Hengellinen väkivalta
Uskoon tai uskontoon liittyvien asioiden kautta uhria voidaan syyllistää, manipuloida, väheksyä tai alistaa. Tällöin puhutaan hengellisestä väkivallasta.
Kirjoittajat: Parisuhteen asiantuntijat, Väestöliitto