BETA Siirry sisältöön

Monikkoperheiden toimeentulo

Julkaistu 04.02.2019 - Kirjoittanut Heli Ronimus , Teksti pohjautuu kirjoittajan sosiaalipolitiikan pro gradu-tutkielmaan Monikkoperheiden toimeentulo. Tutkimus monikkolasten iän vaikutuksesta perheiden taloudelliseen tilanteeseen v. 2013 , Suomen Monikkoperheet ry
Saatuani kaksoset vuonna 2010 huomasin, että monikkolasten kohdalla tulonsiirrot eivät olleet juurikaan suurempia kuin yhden lapsen saaneiden kohdalla. Aloin sosiaalipolitiikan gradussani pohtia miten monikkous vaikuttaa perheen toimeentuloon lasten eri ikävaiheissa. Tutkimuskysymykseksi muodostui: "Miten monikkoperheiden toimeentulo muuttuu monikkolasten kasvaessa?"

Kaikilla tutkimuksessasi käytetyillä mittareilla tarkasteltuna alle 3-vuotiaiden monikkolasten perheiden tilanne oli heikoin.  Tässä ikäryhmässä siis koettiin toimeentulo kaikista vaikeimmaksi, monikkoudesta koettiin aiheutuvan eniten lisäkuluja, perheillä oli eniten lainoja ja perheillä jäi kuukausittain vähiten rahaa yli välttämättömien menojen jälkeen.

Pääsääntöisesti lasten kasvaessa myös perheiden taloudellinen tilanne parani. Teini-ikäisten monikkolasten kohdalla sen sijaan toimeentulon helpoksi kokeminen kääntyi laskuun. Mikään yksittäinen tekijä ei selittänyt tätä. Huomioitavaa kuitenkin on, että kyseisessä ikäryhmässä yksinhuoltajuus oli selvästi yleisintä. Yksinhuoltajuuden onkin havaittu olevan suurin yksittäinen lapsiperheiden köyhyyttä lisäävä tekijä Suomessa (Jäntti 2010). Ainoastaan tarkasteltaessa perheiden lainan määrää, teini-ikäisten monikkolasten perheillä tilanne oli kaikista paras. Lainaa tunnuttiin ottavan viimeistään kun lapset olivat aivan pieniä. Monikkolasten syntyessä joudutaankin usein vaihtamaan auto ja asunto suurempaan ja vuosien kuluessa lainoja saadaan maksettua pois. Jo Hyväluoman (2010) tutkimuksessa havaittiin, että monikkoperheillä on keskimäärin 16 000 euroa enemmän lainaa kuin yksittäin syntyneiden lasten perheillä. Eri ikäryhmien sisällä perheiden toimeentuloon eniten vaikutti perheen lasten määrä; mitä enemmän lapsia, sitä heikompi toimeentulo. Tämä on sikäli huolestuttavaa, että monikkoperheissä lapsia on keskimäärin enemmän kuin yksittäin syntyneiden lasten perheissä.

Perheiden taloudelliseen tilanteeseen tulisi siis panostaa erityisesti alle 3-vuotiaiden monikkolasten kohdalla, jolloin perheet ovat eniten tulonsiirtojen varassa, mutta heillä on eniten lainaa. Suomessa äitiyspäiväraha on samansuuruinen, syntyipä lapsia yksi, kaksi tai kolme kerralla.  Tuista ainoastaan äitiysavustus ylikompensoi monikkolapset suhteessa yksittäin syntyviin lapsiin, vaikka monikkolapsista monet suuret kulut (kuten päivähoitomaksut) usein kasautuvat huomattavasti tiiviimmälle aikavälille kuin eri-ikäisistä sisaruksista. Alle 3-vuotiaiden monikkolasten perheiden toimeentuloon voisikin helposti vaikuttaa nostamalla vanhempainpäivärahan sekä erityisesti minimipäivärahan suuruutta. Vaikka kotihoidontuki monesti koetaankin monikkoperheiden kohdalla hyvin epäreiluksi siksi, että se kohtelee samaan aikaan syntyneitä lapsia eri-ikäisinä, kotihoidontukea tullaan tuskin koskaan myöntämään kaikista monikkolapsista täysimääräisenä pelkän sisarkorotuksen sijaan. Tuen myöntäminen täysimääräisenä tarkoittaisi tuloloukkua, joka sitoisi helposti monikkolasten äidit kotiin hoitamaan lapsia. Nykyisen sosiaalipolitiikan tavoitteena kuitenkin on pienten lasten äitien työssäkäyntiosuuden lisääminen, joka nyt on samaa tasoa Turkin kanssa (Lainiala 2010).

Kotihoidontuen sijaan päivähoitomaksuihin vaikuttamalla voitaisiin parantaa perheiden toimeentuloa ilman pelkoa tuloloukusta. Tällä hetkellä sisaralennus on tuntuva vasta kolmannesta lapsesta (täysimääräisenä 1.lapsi maksaa 264 euroa, 2. lapsi 198 euroa ja kolmas 52,80 euroa).  Siirtämällä sisaralennus tuntuvaksi jo toisesta lapsesta paitsi parannettaisiin suurilapsisten ja erityisesti monikkoperheiden toimeentuloa, myös poistettaisiin esteitä äitien työssäkäynnin tieltä.

Valitettavasti tällä hetkellä pikkulapsivaiheen köyhyys tuntuu kuitenkin olevan yleisesti hyväksyttyä, sillä lapsiköyhyys on Suomessa koko ajan kasvussa, eikä asialle tehdä mitään. Tämänkin tutkimuksen perusteella nimenomaan alle kouluikäisten ja erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten perheiden taloudellinen tilanne on kaikista ikäryhmistä heikointa. Suhtautumistapa on sikäli huolestuttava, että lapsuusajan köyhyydellä tunnetaan olevan monia kauaskantoisia vaikutuksia läpi elämän. Monet työryhmälausunnot puoltavat lapsiperheiden etuuksien parantamista, mutta nämä ehdotukset eivät päädy käytäntöön asti. Monikkoperheiden kohdalla ilmeisesti koetaan, että äitiysavustuksen ylikompensaatio sekä vanhempainpäivärahan pidennys vastaavat jo riittävästi monikkoperheellisyyden taloudellisiin haasteisiin. Kuitenkin jo pienehköillä panostuksilla tämän haavoittuvan ryhmän taloudelliseen hyvinvointiin voitaisiin saada aikaiseksi hyviä parannuksia.

 

Lähteet:

Hyväluoma, Johanna (2010) Moninkertaisia onnenhetkiä ja arjen haasteita. Monikkoperheiden vanhempien kokemuksia perheen hyvinvoinnista. Jyväskylän yliopisto.

Jäntti, Markus (2010) Lapsiköyhyydestä Suomessa Teoksessa: Hämäläinen, Ulla & Kangas, Olli (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 62-75.

Lainiala, Lassi (2010) Perhepolitiikan uudet tuulet: perheen paluu. Helsinki: Väestöliitto.

Ronimus, Heli (2013) Monikkoperheiden toimeentulo. Tutkimus monikkolasten iän vaikutuksesta perheiden taloudelliseen tilanteeseen. Turku: Turun yliopisto.

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Vanhempien elämän tasapaino

Lapsiperheen arkeen kuuluu monenlaisia aineksia. Kun lapset olivat pieniä, omaa jaksamista vanhempana haastoivat perheen sairastelu, yölliset...

Samalle vai eri luokalle - monikkolapset koulussa

Tulisiko kaksoset tai kolmoset sijoittaa koulussa samalle vai eri luokalle? Missä tilanteessa sama luokka on hyvä ratkaisu, milloin taas lasten...

Lapseniko villipeto -keskusteluryhmä

Mitä tehdä, kun kolmevuotias kirkuu keittiön tai kaupan lattialla haluavansa jäätelöä? Tai kun kuusivuotias polkee jalkaa, kun ei saa...