Monikkoperheen yksinhuoltajalle tukiverkosto on korvaamaton
Arjen sujuminen monikkoperheessä vaatii aikataulutusta ja suunnittelua. Yksinhuoltajaperheessä joudutaan luovimaan vaihtuvien hoitajien, vanhemman töiden sekä mahdollisesti toisen vanhemman tapaamisten ja lasten sairastelujen kanssa. Tukiverkoston rooli on äärimmäisen tärkeä, joten se kannattaakin kartoittaa jo odotusaikana. Apua on myös uskallettava pyytää, vaikka se saattaa tuntua vaikealta ja herättää epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunteita. Siksi tulee muistaa, että jokaisella yksinhuoltajalla on oikeus saada ja vaatia apua.
Arjen pyörittäminen vaatii konkreettista apua esimerkiksi ruoanlaittoon ja lastenhoitoon, mutta myös henkinen tuki on yksinhuoltajalle tärkeää. Kun arkea ei voi jakaa toisen aikuisen kanssa, moni yksinhuoltaja haluaisi keskustella lasten kasvatukseen liittyvistä kysymyksistä toisen aikuisen kanssa. Myös lasten kasvuun liittyvät edistysaskeleet ja onnistumiset olisi tärkeää saada jakaa.
Omasta ajasta saa nauttia
Monikkolapset syntyvät keskimääräistä useammin keskosina, tai he saattavat muuten tarvita erityistä tukea. Terveysongelmat yhdistettynä yksin hoidettaviin yövalvomisiin uuvuttavat vanhemman helposti. Monikkoperheen yksinhuoltajaa voivat valvottaa huonosti nukkuvien lasten lisäksi myös taloudelliset ongelmat. Jos lapset sairastelevat, stressiä lisäävät myös töistä kertyvät poissaolot.
Yksin perheestä vastuussa oleminen voi tuoda huolia ja turvattomuuden tunnetta. Yksin odottava vanhempi saattaa pelätä jo etukäteen, miten selviää lastenhoidosta yksin. Moni myös murehtii lasten tulevaisuutta, jos itselle yllättäen sattuisi jotain. Arjessa vanhempi voi kokea syyllisyyttä tai riittämättömyyden tunnetta, kun väsymyksestä huolimatta huomiota ja aikaa pitäisi riittää kaikille lapsille.
Jos ero puolisosta on tuore, myös eron työstäminen vie voimia. Sen lisäksi kaikki käytännön järjestelyt pitää sopia uudelleen, ja koko perheen arki muuttuu. Eräs yksinhuoltajaäiti kertoo poteneensa huolta ja syyllisyyttä lasten viemisestä isänsä luo, ja piti puhetta äidin omasta ajasta turhana.
Vähitellen hän oppi nauttimaan omasta ajasta ja tajusi, että äidin panostaminen lepäämiseen ja omaan aikaan palkitsee jälkeenpäin koko perheen hyvänä olona. Hän kuitenkin toteaa, että omaa aikaa ei kukaan tule tarjoamaan – sitä pitää vaatia itse.
Syyllistyminen vie voimia
Moni kokee säännöllisen rytmin helpottavan arkea. On kuitenkin tärkeää löytää juuri omaa arkea helpottavat tavat eikä syyllistyä tiukoista ohjeista. Eräs kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti esimerkiksi loi tekstiviestiringin ja nettikalenterin äitiään ja ystäviään varten helpottamaan hoitorumbaa ja tavoittaakseen avun lyhyelläkin varoitusajalla.
Monikkoperheen yksinhuoltaja muistuttaa vaikeuksista huolimatta nauttimaan lapsista ja heidän kanssaan vietetystä ajasta. Ennakko-odotuksista huolimatta arkea ei kannata pelätä etukäteen. Apua saa ja pitää vaatia, ja itseään saa kiittää arjessa esimerkiksi onnistuneesta kauppareissusta tai aamulähdöstä. Myös maalaisjärki, huumori ja päivä kerrallaan –asenne auttavat.
Yksinhuoltaja kiteyttää illan tunnelmansa lauseeseen ”Taas selvittiin!”
Lähteet:
Anna Grönholm 2013: Yksinhuoltajana monikkoperheessä, Hyvä alku monikkovanhemmuuteen –opas, Suomen Monikkoperheet ry.
Yksinhuoltajuudessa on löydyttävä äiti kytkimen on- ja off-asento, Monikkoperheet-lehti 2/2007.
Matala Tiina: Yksinhuoltajan arjessa – maalaisjärjellä ja päivä kerrallaan, Monikkoperheet-lehti 3/2010.
Nimimerkki Selviytyjä: Yllättäen yksinhuoltajaksi, Monikkoperheet-lehti 2/2014.