Monikkolasten sisaruksena

Isosisarus kokee asemansa uhatuksi saadessaan nuoremman siskon tai veljen. Vielä suurempi on uhka, jos tuo pikkusisarus onkin kaksi tai kolme sisarusta kerralla! Kaksosten esikoissisarukset voivat ilmaista turhautumistaan tappelemalla, puremalla, saamalla vihanpurkauksia tai kastelemalla vuoteensa. Australialainen tutkimus osoittaa, että kaksosten esikoisilla on enemmän käyttäytymishäiriötä kaksosten ollessa 3-4 vuoden ikäisiä kuin kaksosten ollessa vastasyntyneitä. Ilmeisesti sisarus tuntee tällöin, että vanhemmilla alkaa olla aikaa ottaa vastaan heidän tunteenpurkauksiaan.

Mikäli vanhempi sisarus on tyttö, hän voi helpommin löytää paikkansa vanhempien reippaana apulaisena nuorempien sisarusten hoidossa. Vanhempi veli voi helpommin tuntea itsensä syrjäytetyksi, erityisesti jos kaksi nuorempaa vahvaa kaksossisarusta ohittaa hänet tai jos he liittoutuvat isosisarusta vastaan.

Kaksosten tai kolmosten jälkeen syntyvät nuoremmat sisarukset voivat luonnollisesti myös kokea itsensä ulkopuolisiksi, mutta he eivät kuitenkaan joudu kokemaan syrjäyttämistä, jonka myöhemmin tuleva sisarus aina aiheuttaa sisarusparvessa. Kaksossisarukset voivat myös yhdessä suojella nuorempaa sisarusta. Perheen kuopuksella on aina oma asemansa, jossa kuopuksen voidaan sanoa saavan useammin rakkautta sillä perustella mitä hän on, kun taas esikoisen roolina on suorittaa ja saada sitä kautta eniten rakkautta, Schönbäck väittää.

Joidenkin kehityspsykologien mukaan lapsi on kypsä saamaan sisaruksia noin kolmen vuoden iässä. Nykyään lapset tehdään usein myöhemmällä iällä, jolloin sisarusten ikäero jää usein tätä lyhyemmäksi.

Kaksosten ja kolmosten tilanne on luonnollisesti erityinen. Heidän keskinäisessä suhteessaan Schönbäck näkee myös monia myönteisiä piirteitä: turvallisuutta ja tunnepohjaista vakautta.

Oluf Martensen – Larsen on ottanut käyttöön ns. valekaksosen käsitteen, joka tarkoittaa sisaruksia, jotka ovat syntyneet alle 18 kuukauden ikäerolla toisiinsa. Näin ollen kaksosten tai kolmosten vanhempi sisarus voi olla heille ns. valekaksonen. Tähän suhteeseen Martensen-Larsen sisällyttää kilpailun, koska sisarukset ovat niin lähellä toisiaan. Hänen mukaansa vanhemmilla ei ole lyhyen ikäeron vuoksi tarpeeksi aikaa vastata kunkin lapsen tarvitsevuuteen.

Jos perheessä on kaksoset ja kolmoset ja lisäksi vanhempi sisarus hyvin pienellä ikäerolla, kannattaa satsata erityisen paljon tukiverkoston löytämiseen. Näissä perheissä mahdollisesti tarvittavan kotipalvelun saannin yhtenä tärkeänä perusteluna on avun tarve isompien sisarusten riittäväksi huomioimiseksi. Myös muut tärkeät aikuiset kuin vanhemmat voivat antaa lapsille kunkin tarvitsemaa yksilöllistä huomiota.

Olipa yksittäin syntynyt sisarus vanhempi tai nuorempi kuin monikkosisarukset, on Schönbäckin mukaan on tärkeää, että vanhempi tai muu tukiverkostoon kuuluva antaa hänelle yksilöllistä huomiota. Sisaruksen synnyttyä on tärkeää, ettei edellistä lasta syrjäytetä. Esikoisen asemaa ei saa riistää esikoiselta, numero yksi on aina numero yksi. Schönbäck neuvoo ”pitämään osastokokousta” esikoisen kanssa ja näin saamaan hänet myötämielisesti mukaan nuoremman sisaruksen tai nuorempien sisarusten hoitoon.

Silloin kun sisarusparvessa on monta yksittäin syntynyttä sisarusta, he voivat liittoutua keskenään ja välttää näin tuntemasta ulkopuolisuutta.

Lähteet:

Elisabeth Schönbäck: Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä 

Linda Blair: Esikoinen, keskimmäinen vai kuopus. Minerva-kustannus, 2012.