Mitä on videopeliongelma?

Pelaamisen ei tarvitse olla pakonomaista ollakseen ongelma. Vakiintuneita termejä ei vielä ole, joten kutsumanimiä ilmiölle on muitakin, kuten tietokonepeliriippuvuus. Tässä käytetään videopelaamista kattoterminä ja erotuksena rahapelaamisesta.

Ongelmallinen videopelaaminen

• Pelaaminen on ongelmallista, kun
  • sillä on kielteisiä vaikutuksia mielialaan, arjen sujumiseen, hyvinvointiin, ihmissuhteisiin tai talouteen
  • pelaaja ei halua tai kykene kielteisistä vaikutuksista huolimatta muuttamaan toimintaansa.
• Pelaaminen ja seuraukset voivat kiertyä toisiaan ruokkivaksi kehäksi, jossa esimerkiksi masennus lisää tarvetta pelata ja pelaaminen ylläpitää masennusta.
• Koskettaa noin 1,3 % suomalaista 15–74-vuotiasta, eli noin 48 000 henkilöä.
• Ongelmat ovat yksilöllisiä ja voivat näyttää hyvin erilaisilta riippuen millaisessa elämäntilanteessa on ja mitä pelejä pelaa.
• Vaihtelee satunnaisista ja lievistä ongelmista suuriin ja jatkuviin ongelmiin.
• Ajoittuu usein stressaavaan elämänvaiheeseen.

Mistä ongelman voi tunnistaa?

Liiallinen ajankäyttö koetaan ongelmaksi, kun aika katoaa pelatessa ja on pois muista tärkeistä asioista.

Keskittyminen muihin asioihin voi olla vaikeaa, jos ajatus harhailee peleihin (myös notifikaatiot, keskustelut ja videot) jatkuvasti, mikä voi haitata esimerkiksi töitä ja opiskelua.

Ihmissuhteissa pelaamisen haitalliset vaikutukset voivat ilmetä pelaajalle pelaamisesta huomautteluna tai riitoina, suhteiden viilenemisenä, etääntymisenä ja jopa päättymisenä.

Ongelmien pakeneminen peliin on toimintamalli, joka voi toimia selviytymiskeinona lyhyellä aikavälillä. Pakenemisella ei tarkoiteta tavanomaista arjen huolista irrottautumista pelaamalla, vaan ongelmien kohtaamista välttelevää toimintamallia, joka häiritsee ihmistä itseään.

Liiallinen rahankäyttö voi muodostua ongelmaksi myös tietokone-, konsoli ja mobiilipelien kanssa. Ostelu pelien sisällä, keräily tai yllätyslaatikoiden avaaminen voi mennä joskus yli varojen ja aiheuttaa syyllisyyden tai katumuksen tunteita.

Videopelaamisen kanssa ongelmat kehittyvät usein hitaasti niin, että pahenevaan tilanteeseen tottuu vaikkei siitä pitäisikään. Aina on kuitenkin mahdollista tehdä asialle jotain.

Videopeliriippuvuus

WHO:n ICD-11 diagnostisessa tautiluokituksessa videopeliriippuvuus määritellään kolmen kriteerin kautta:

1. Pelaamisen hallinta on heikentynyt, eikä pelaaja pysty aina päättämään milloin aloittaa tai lopettaa pelaamisen.
2. Muut kiinnostuksen kohteet ja päivittäiset toiminnot väistyvät pelaamisen tieltä; ja
3. Pelaaminen jatkuu tai lisääntyy vakavista kielteisistä seurauksista huolimatta.

Diagnoosin saadakseen kaikkien tunnuspiirteiden on oltava näkyviä vähintään 12 kuukauden ajan.

Pelaamisen hallinta heikkenee pikkuhiljaa. Kokemus pakonomaisuudesta syntyy usein vasta sitten, kun on yrittänyt hallita pelaamistaan ja toistuvasti epäonnistunut siinä.

Mikään tilanne ei ole toivoton

Hallinnan hiipuminen voi johtaa tilanteeseen, jossa elämä kaventuu pelaamisen ympärille ja muut asiat jäävät. Pelaamisestakin voi alkaa kadota mielekkyyden kokemus, mutta vaihtoehtojakaan ei tunnu enää olevan.

Epätoivolle ei silti tarvitse antaa valtaa. Tässäkin tilanteessa muutos alkaa pienistä askelista.

Ota ensimmäinen askel

Tuemme sinua niillä keinoilla, joihin olet valmis.

• Selvittele omaan tai läheisen pelaamiseen liittyvää tilannetta yhdessä ammattilaisen kanssa soittamalla Peluurin auttavaan puhelimeen, 0800 100 101 (avoinna ma-pe klo 12-18)
• Kokeile Peluurin chattia (ma, ke, pe klo 12-15)
• Kahdeksan viikon Restart-ohjelmalla tehokas alku ongelmallisten pelitapojen muutokseen

Peluurin palvelut ovat valtakunnallisia, maksuttomia ja anonyymejä.