BETA Siirry sisältöön

Kun rakkaus loppuu - elämään voi kuulua eripituisia parisuhteita

Julkaistu 11.09.2018 - Tuottanut Väestöliitto
Parisuhteen päättyminen on usein valtava pettymys. Epäonnistumisen tunne voi olla musertava: tämän avioliiton piti kestää koko elämän. Kynnys eroamiseen voi olla erityisen korkea, jos omat vanhemmat ovat eronneet. Omaa lapsuuden kokemusta ei haluttaisi toistaa omien lasten kohdalla.

Parisuhteen ei tarvitse olla elinikäinen silloin, kun se ei ole hyväksi molemmille. Parisuhde on hyvä, jos kummallakin on siinä tilaa kasvaa ja muuttua. Pitkän parisuhteen ei myöskään tarvitse olla ihanne, kuten se oli vielä vanhemmillamme. On hyväksyttävää todeta, että elämään voi kuulua eripituisia parisuhteita; elämää kuljetaan jonkun kanssa tietty matka, siitä otetaan jokin oppi ja jatketaan toisen kanssa eteenpäin. Itseään kunnioittava ihminen ei ole valmis hukkaamaan ainoata elämäänsä tuhoisassa parisuhteessa.

Vaikeassa parisuhteessa elävä tavallisesti tuskailee, mistä hän tietää, milloin on valmis eroamaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, milloin on eroon valmis. Jokainen tietää sen itse parhaiten: kun on yrittänyt kaikkensa parisuhteensa hyvinvoinnin eteen: on hakenut apua, työstänyt eroa niin tunne‐ kuin järkitasollakin, eikä pysty enempään. Jos yhä empii, kannattaa lyödä jäitä hattuun ja odotella. Toisinaan parit sopivat parisuhteensa päättymisen deadlinesta ja antavat itselleen aikaa valmistautua muutokseen: vielä jouluun saakka kestetään saman katon alla, tai kun lapset ovat riittävän isoja.

Tunteita ei tunnisteta

Joskus mitta voi olla ihan täysi, mutta ihminen ei vain tunnista sitä. Uusi ilmiö onkin, että ihmiset eivät aina tunnista omia tunteitaan. Eroa työstäessä auttaa se, että ajatuksissa ja päätöksissä kulkevat rinnakkain järki ja tunteet. Järkitasolla pitää hoitaa käytännön asiat: lasten päivähoidot, koulut, asunnot, viranomaisten kanssa papereiden kuntoon saattaminen, huoltajuus ja ositus. Samaan aikaa tunnetyöskentely on tärkeää: on oikeus antaa tunteiden tulla pintaan, antaa niille valta, olla pettynyt ja vihainen. Usein viha on piilossa, muiden tunteiden alla. Erotyöskentely vaatii kuitenkin hyvää aggressiota ja sisua. Jos asian henkinen käsitteleminen jää tekemättä, syntyy julkisuuden henkilöiltäkin tuttu yhteen‐erikseen‐yhteen‐erikseenilmiö. Pari ei kykene eroamaan vaan palaa aina uudestaan yhteen.

Valmentautumista uuteen elämään

Jos erotunteiden käsittely ja päätöksen teko on vaikeaa, voisi keskustelu Väestöliiton ammattiauttajan kanssa olla avuksi. Joskus vastaanotolla käy pari, joka kertoo, että he eivät rakasta enää toisiaan. He käyvät kuitenkin muutaman kerran pariterapiassa ja saavat varmistuksen ajatuksilleen: rakkautta ei enää löydy. Erosta voi tulla sopuisa. Jompikumpi saattaa jäädä vielä yksilökäynneille, ikään kuin valmentautumaan uuteen elämään. Samalla etsitään kadonnutta naiseutta tai mieheyttä, omaa tarvitsevuutta ja omia tarpeita. Joillekin yksinjääminen on uusi, vähän pelottavakin kokemus elämässä. Harvoin uuteen rakkauteen siirtyminen onnistuu suoraan käsittelemättä jääneen eron jälkeen. Uusi suhde lähtee uudelta pohjalta. Edellinen suhde on hoidettava loppuun, on uskallettava olla yksin, on uskallettava kohdata omat toiveet ja tarpeet. Savuaville raunioille ei voi rakentaa.

Mies ja tunteet

Onko tunteiden työstämisessä sukupuolieroja? Tämän päivän ilmiö on, että mies haluaa työstää tunteitaan. Hän on siihen hyvin motivoitunut ja sitoutunut. Hän löytää vähitellen kadoksissa olleille tunteilleen sanoja ammattiauttajan avulla. Hän tulee oman tarvitsevuutensa kanssa sinuiksi. Sitä ennen mies on ehkä vain suorittanut tätä elämää. Hän on osannut kertoa työstään ja urastaan. Niistä hän on saanut sitä arvostusta ja kunnioitusta, joita olisi kaivannut myös kumppanilta kotona.

Naisella on nykyisin yhä enemmän oman heikkouden, tarvitsevuuden pelkoa. Kovuus on siihen hyvä ase. Kun hän ei paljasta sisintään, hän on suojassa loukkauksilta. Miksi naiset ovat muuttuneet kovemmiksi? Ehkä työelämän vaatimukset ovat lyöneet leimansa. Tytöistä on kasvatettu itsenäisiä, pärjääviä naisia. Pärjäävän suorittajan, niin naisen kuin miehenkin, on ehkä vaikea vastaanottaa rakkautta ja ylläpitää eroottista suhdetta puolisoon.

Jo alttarilla tiesin…

Joskus nainen huijaa itseään hormonimyrskyssään. Perheenperustamisvietti ja parisuhderakkaus ovat sekoittuneet toisiinsa. Biologinen kello on ehkä tikittänyt, lasten saamisella on ollut jo kiire. Rakkaus alttarilla vierellä seisovaan mieheen on ollut toissijaista. Ajatus siitä, että liitto ei ehkä onnistu, on käynyt mielessä jo alttarilla. Mies on kyllä hyvä isätyyppi, mutta ei eroottisen rakkauden ja intohimon kohde. Mies ei tiedä, että häntä ei ehkä olekaan valittu rakkaudesta. Joskus mietityttää, missä on se sukupolvien viisaus, jonka pitäisi siirtyä vanhemmalta sukupolvelta nuoremmalle? Eikö morsian voisi pyytää äidiltään neuvoa: en tunne rakkautta sydämessäni, mitä minun pitäisi tehdä? Tai sulhanen voisi kysyä isältään: tykkään tästä naisesta, mutta onko hän viisas valinta? Toisaalta neuvojen vastaanottaminen voi olla yllättävän vaikeata, kun on jo itse tehnyt päätöksen.

Heli Vaaranen, parisuhdetiimin esimies, psykoterapeutti
Minna Oulasmaa, pari‐ ja seksuaaliterapeutti

Aihealueet:  Kriisit , Parisuhde

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Väkivallantekijän kaksi tyyppiä

Väkivallan tarkoitus on kontrolloida, hämmentää ja alistaa. Fyysiset vammat ovat yleisiä. Fyysinen ja psyykkinen väkivalta esiintyvät yhdessä,...

Parisuhdeväkivalta on yleinen Suomessa esiintyvä rikos

Parisuhdeväkivalta on perheväkivallan muoto, jossa tekijä ja uhri ovat parisuhteessa keskenään. Parisuhdeväkivalta voi olla fyysistä,...

Puolison yllättävät eroaikeet

Tule keskustelemaan asiantuntijoiden ja muiden samassa tilanteessa olevien kanssa chattiin.