Siirry sisältöön

Avio- ja avoliiton lakitieto

Julkaistu 26.09.2018 - 26.09.2018 klo 14:40 - Tuottanut Väestöliitto
Tästä artikkelista saat tietoa avio- ja avoliittoon sekä rekisteröityyn parisuhteeseen liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. Artikkelin sisältö on luonteeltaan tiedottavaa eikä sitä ole tarkoitettu oikeudelliseksi ohjeeksi eikä neuvoksi. Kirjoitusten sisällön ei myöskään taata olevan ajankohtaista tai täydellistä.

Avioliitto

Avioliitto on yhteiskunnan lainsäädännöllä sääntelemä parisuhteen muoto. Päästäkseen perheen tueksi ja turvaksi säädettyjen lakien piiriin puolisoiden on solmittava avioliittolain määräämässä järjestyksessä avioliitto.

Avioliiton voi solmia jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö, jota ei ole julistettu holhottavaksi ja joka ei ole ennestään naimisissa. Avioliitto tiettyjen lähisukulaisten kesken on kielletty. Ennen avioliittoa suoritetaan avioliiton esteiden tutkinta. Avioliittoon voidaan vihkiä kirkollisella tai siviilivihkimyksellä. Avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan tai avioeroon.

Eduskunta on 12.12.2014 hyväksynyt avioliittolain muutoksen, jonka mukaan kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. Sen mukaisesti myös samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat mennä keskenään naimisiin eli solmia avioliiton. Muutos tuli voimaan 1.3.2017. Samassa yhteydessä eduskunta on edellyttänyt, että hallitus ryhtyy viivytyksettä valmistelemaan esityksen tasa-arvoisen avioliittolain edellyttämistä muutoksista tarvittaviin muihin lakeihin ja antaa esityksen eduskunnan käsiteltäväksi 31.12.2015 mennessä. Asia siirtyy keväällä 2015 valittavan eduskunnan käsiteltäväksi.

Avioliitto tuo mukanaan velvollisuuden huolehtia paitsi yhteisistä lapsista myös puolisosta, mutta se ei vaikuta puolisoiden omistussuhteisiin tai velkoihin. Kumpikin omistaa oman omaisuutensa myös avioliiton aikana ja vastaa yksin omista veloistaan. Puolisot ovat toistensa lähimmät sukulaiset, ja heillä on siten oikeus saada tietoa puolison terveydentilasta ja päättää tämän hoidosta, jos tämä ei siihen itse pysty. Aviopuolison suostumus vaaditaan perheen asuntoa koskeviin oikeustoimiin, vaikka hän ei olisi omistaja. Lesken asema pesän muita osakkaita vastaan on hyvin suojattu. Puolisoiden taloudellista asemaa on pyritty turvaamaan avioliiton päättyessä. Aviopuolisoiden perintöverotus on avopuolisoita huomattavasti alhaisempi.

Avioehtosopimus

Avioliittolain mukaan puolisoiden omaisuus jaetaan avioliiton purkautuessa puoliksi. Aviopuolisot voivat kuitenkin tehdä kirjallisen avioehtosopimuksen, jonka mukaan tietty omaisuus suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle eli sitä ei oteta huomioon omaisuuden tasajaossa. Sopimus voi koskea myös tulevaisuudessa saatavaa omaisuutta.

Avioehtosopimus voidaan tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana, mutta ei enää avioerohakemuksen jättämisen jälkeen. Avioehtosopimus on rekisteröitävä maistraattiin tullakseen voimaan.

Avoliitto

Seurustelusuhteen ja parisuhteen tapaan myös ”avoliitto” saatetaan määritellä monella eri tavoin. Viime kädessä itse kukin voi vapaasti katsoa, onko hän seurustelusuhteessa, vakinaisessa parisuhteessa vai avoliitossa. Toisin on avioliiton osalta, sillä voimassa oleva laki määrittää täsmällisesti ihmisen siviilisäädyn eli sen, onko hän naimisissa, naimaton, eronnut vai leski.

Juridisesti ottaen mainittu nelijako on sikäli merkityksellinen, että ihmisen oikeudet ja velvollisuudet ovat sidoksissa hänen siviilisäätyynsä. Tämä käy ilmi esimerkiksi koskien sukunimeä, elatusvelvollisuutta, omaisuuden jakoa parisuhteen päättyessä eroon ja monia sosiaalietuuksia (kuten oikeutta perhe-eläkkeeseen) samoin kuin perintöoikeutta.

Avioliiton keskenään solmineilla voi olla sama sukunimi, keskinäinen elatusvelvollisuus, avio-oikeus toisensa varallisuuteen ja tästä aiheutuva omaisuuden tasajako, oikeus perhe-eläkkeeseen sekä perintöoikeus toisen kuoltua. Avoliitossa näin ei asianlaita ole. Avoliitto on kyllä tosiasiallisesti avioliittoon rinnastuva asuinliitto, mutta avoliitto on juridisesti ottaen avoin liitto ilman keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Lue lisää elinkustannusten jakamisesta avoliitossa täältä.

Näin ollen ei ole mahdollista ottaa yksiviivaisesti kantaa toistuvasti esitettyyn avioliitto vai avoliitto? -kysymykseen. Avoliiton päätyttyä erilleen muuttoon tilanne on usein se, että toiselle avoliiton valitseminen avioliiton sijaan on edullinen ja toiselle osapuolelle vastaavasti epäedullinen ratkaisu. Näin on esimerkiksi silloin, kun toisen aviopuolison varallisuus on kumppanin omaisuutta huomattavasti suurempi ja kun suhde päättyy erilleen muuttoon.

Lapsen osalta merkitystä ei ole sillä, ovatko hänen vanhempansa solmineet keskenään avioliiton vai ei. Niin avioliitossa kuin avoliitossa syntyneiden lasten asema on oikeudellisesti ottaen jokseenkin samanlainen. Lainsäätäjä ei enää tee eroa sen mukaan, onko kysymys avioliitossa tai sen ulkopuolella syntyneistä lapsista. Lapset ovat syntyperästään riippumatta oikeudellisesti yhdenvertaisessa asemassa.

Rekisteröity parisuhde

Avioliitto solmitaan joko kirkollisella vihkimisellä tai siviilivihkimisellä. Avioliittoon voi mennä jokainen, joka on täyttänyt 18 vuotta ja joka ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Kahdeksaatoista vuotta nuorempi voi kuitenkin solmia avioliiton oikeusministeriön luvalla.

Samaa sukupuolta olevien parien ei ole enää mahdollista rekisteröidä parisuhdettaan maaliskuun 2017 alusta alkaen. Muilta osin laki rekisteröidystä parisuhteesta jää kuitenkin voimaan. Ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa rekisteröityihin parisuhteisiin sovelletaan jatkossakin lakia rekisteröidystä parisuhteesta.

Avoliitto on vähiten säännelty yhteistalouden muoto. Kuitenkin avopuolisoihin, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on yhteinen lapsi, sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta.

Isyys

Lapsen isän isyys voi syntyä eri tavoilla. Aviomies on avioliiton aikana syntyneen lapsen isä suoraan avioliiton perusteella ilman eri toimia. Jos puolisot eroavat ennen lapsen syntymää, tulee isän joko tunnustaa lapsi, tai häntä vastaan tulee nostaa kanne isyyden vahvistamiseksi. Jos äiti menee uuteen avioliittoon ennen lapsen syntymää, on uusi aviomies lapsen isä suoraan avioliiton perusteella.

Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isän isyys tulee vahvistaa joko isyyden tunnustamisella tai tuomioistuimen päätöksellä. Lapsen synnyttyä lastenvalvoja tarjoaa äidille mahdollisuutta isyyden selvittämiseen. Äiti voi kieltäytyä tästä, jos kukaan ei ole tunnustanut lapsen isyyttä. Jos äiti haluaa isyyden selvittämistä, on hänellä velvollisuus kertoa lastenvalvojalle totuus asiassa. Isyyden selvittämisen jälkeen lastenvalvojan tulee tarjota isälle mahdollisuus tunnustaa isyys. Isyyden vahvistaminen ei edellytä äidin hyväksymistä, mutta häntä tulee kuulla asiassa.

Jos isyyttä ei tunnusteta, tulee lastenvalvojan haastaa jokainen henkilö, joka selvityksen mukaan voi olla lapsen isä, oikeuteen isyyden vahvistamiseksi. Miehen kuolema ei estä asian ratkaisemista. Tuomioistuin voi velvoittaa osapuolet verikokeeseen.

Kihlaus

Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. Merkitystä ei ole sillä, ovatko muut kuin suhteen osapuolet tietoisia kihlauksesta vai eivät. Olennaista on, että pari, joka ovat sopinut avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, on kihlautunut. Aiemmin kihlaukseen liittyi erilaisia juridisia seuraamuksia. Mikäli kihlautuneille syntyi lapsi, tällä lapsella oli parempi oikeudellinen asema kuin muilla avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla. Kihlaus vaikutti myös siten, että toinen osapuoli saattoi vaatia kihlauksen yksipuolisen purkamisen seurauksena vahingonkorvausta toiselta.

Nykyisin ihmiset voivat mennä kihloihin siinä missä aiemminkin. Tässä suhteessa ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Mutta siinä on, että kihlaukseen ei liity enää minkäänlaisia juridisia seuraamuksia. Kihlaus ei täten vaikuta lapsen asemaan eikä liioin korvauskysymyksiin. Jos esimerkiksi toinen kääntyy oikeuden puoleen korvausta toiselta vaatiakseen, asiaa ei oteta oikeuskäsittelyyn. Tämä johtuu siitä, että nykyisin kihlausta ei säädellä oikeudellisesti.

Kirjalliset sopimukset

Parisuhteessa ja sen päättymisen yhteydessä on suositeltavaa sopia kirjallisesti merkittävistä taloudellisista sekä lasten huoltoon ja elatukseen liittyvistä kysymyksistä. Sopimusten allekirjoittamisessa tulee kuitenkin noudattaa varovaisuutta, koska kerran allekirjoitettua sopimusta voi olla mahdoton tai erittäin vaikea muuttaa. Sopimuksen osapuolilla on velvollisuus ottaa selko sopimuksen sisällöstä ja sen vaikutuksista ennen sopimuksen allekirjoitusta, eikä osapuoli voi myöhemmin vedota tietämättömyyteensä. Mikäli osapuoli on erehdytetty tai pakotettu sopimukseen, saattaa se olla pätemätön. Todistamisvelvollisuus tästä on yleensä sillä, joka niin väittää.

Erityisen tärkeää on sopia kiinteästä omaisuudesta, asunto-osakkeista ja veloista siten, että niistä tehdyt sopimukset vastaavat todellista tilannetta. Jos toinen osapuoli ottaa vastatakseen toisen velan tai yksin yhteisen velan, tarvitaan järjestelyyn velkojan eli esimerkiksi pankin suostumus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että velkojan kanssa on neuvoteltava ja sen suostumus varmistettava ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Tietyt sopimukset on lisäksi tehtävä määrämuodossa, jotta ne ovat päteviä. Näin on asianlaita esimerkiksi silloin, kun tehdään avioehtosopimus tai omaisuuden ositus. Lapsen asumista, huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskeva sopimus on vahvistettava sosiaaliviranomaisen tai tuomioistuimen toimesta.

Sopimusten laadinnassa on suositeltavaa käyttää ammattiapua (lakimiehet, pankit ym.).

Omistussuhteet avio- tai avoliitossa

Avio- tai avopuolisot saavat vapaasti sopia, omistavatko he varallisuutensa erikseen ja yksin tai vaihtoehtoisesti yhdessä. Sopimusvapaus on vallalla ennen yhteistalouteen muuttamista, parisuhteen aikana kuin myös eron jälkeen. Olennaista on, että omaisuutta jo hankittaessa mietittäisiin tarkoin, merkitäänkö varallisuus (kuten asunto, kalliimmat esineet tai auto) yksin toisen vai yhdessä kummankin nimiin. Mikäli omaisuutta hankitaan yhteiseen lukuun ja yhteiseen käyttötarkoitukseen, tärkeää on sopia siitä, missä suhteessa osapuolet tämän varallisuuden omistavat. Voidaan esimerkiksi kirjata, että kummatkin omistavat puolet sanotusta omaisuudesta tai että toinen omistaa siitä vaikkapa 60 % ja toinen vastaavasti 40 %.

Avioliitossa omistussuhteiden kirjaaminen ei ole yhtä tärkeää kuin tilanne on avoliitossa. Tämä johtuu siitä, että avio-oikeus toisen puolison yksin omistamaan varallisuuteen realisoituu avioeron yhteydessä (mikäli puolisot eivät ole laatineet avioehtosopimusta). Esimerkki: Avioeron yhteydessä todetaan, että toinen puoliso omistaa yksinään vaikkapa 100 000 euron arvoisen varallisuuden, kun taas toiselle ei ole omaisuutta laisinkaan. Tässä tapauksessa netto-omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella; kummankin laskelmallinen osuus on täten 50 000 euroa. Varakkaampi joutuu luovuttamaan toiselle niin  sanottuna tasinkona 50 000 euroa. Jos kysymyksessä olisi avoliitto ja tilanne täysin sama kuin edellä todettu, toinen pitää eron yhteydessä 100 000 euron arvoisen omaisuutensa; toinen ei voi vaatia häneltä taloudellista tasoitusta.

Tietotekniikan kehityttyä syntyy hetkessä osto-, luotto- tai muuta tositteistoa, jolloin on myös jälkikäteen verraten helppo selvittää, milloin omaisuus hankittiin, miten ja kenen nimiin. Erityisesti avoliittojen kysymyksessä ollen on  suositeltavaa, että jo varallisuutta hankittaessa sovitaan omistussuhteista, joko erillisomistuksesta tai yhteisomistuksesta. Kaikkien kuittien säilyttäminen on suositeltavaa.

Puolison suostumus

Yhteisen asunnon luovuttaminen (myynti, vaihto, lahjoitus, vuokraus) edellyttää aina molempien puolisoiden suostumusta. Suostumus tarvitaan, vaikka asunto olisi vain toisen omistama ja avio-oikeudesta vapaa. Suostumus tarvitaan sekä kiinteän omaisuuden ja sillä olevan rakennuksen, asunto-osakkeiden että vuokraoikeuden luovutukseen. Suostumus tarvitaan samoin yhteisen asuntoirtaimiston ja perheenjäsenten henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun irtaimen omaisuuden luovuttamiseen. Puolison on nostettava tuomioistuimessa kanne luovutuksen kumoamiseksi kolmen kuukauden kuluessa tiedon saannista tai luovutus jää päteväksi. Edellä mainitun omaisuuden panttaamiseen lupaa ei vaadita. Puolison suostumus vaaditaan myös yhteisen asunnon vuokrasopimuksen irtisanomiseen siitä riippumatta, kuka on tehnyt vuokrasopimuksen.

Sukunimi

Lapsi saa syntyessään vanhempien yhteisen sukunimen, jos heillä sellainen on. Jos yhteistä sukunimeä ei ole, lapsi saa vanhempien ilmoituksen mukaan jommankumman vanhemman sukunimen. Jos vanhemmat eivät pääse asiasta yhteisymmärrykseen, lapsi saa äidin sukunimen. Ensimmäiselle lapselle annettu sukunimi määrää muiden lasten sukunimen. Ilmoitus on tehtävä maistraatille tai seurakuntaan kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Ottolasta koskevat samat säännöt kuin biologista lasta.

Jos lapsen isyys vahvistetaan vasta myöhemmin, voivat vanhemmat sopia, että lapsi saa isän sukunimen. Jos lapsen vanhemmat menevät avioliittoon ja ottavat yhteisen sukunimen, voidaan myös lapsen nimi muuttaa. Jos lapsen vanhempi menee avioliittoon muun kuin lapsen biologisen vanhemman kanssa, voivat he sopia, että lapsen nimi muutetaan heidän yhteiseksi sukunimekseen. Muutos edellyttää niiden henkilöiden suostumusta, jotka ovat lapsen holhoojia. Yli 12-vuotiaan lapsen sukunimeä ei voida muuttaa vastoin hänen suostumustaan.

Avioliiton solmimisen yhteydessä puolisot voivat ottaa jommankumman sukunimen yhteiseksi nimeksi, puoliso voi ottaa käyttöön henkilökohtaisesta sukunimestään ja toisen sukunimestä muodostuvan yhdistelmänimen tai molemmat voivat pitää oman sukunimensä. Yhdistelmänimi voidaan ottaa käyttöön tai siitä luopua myös myöhemmin. Avoliitto ei oikeuta ottamaan avopuolison sukunimeä.

Avioliiton purkautumisen jälkeen henkilö voi pitää avioliiton aikaisen sukunimensä tai ottaa entisen nimensä takaisin. Sukunimi voidaan eräin edellytyksin muuttaa toiseksi. Käytössä olevaa sukunimeä ei yleensä voi ottaa, ellei nimi ole ollut suvussa käytössä. Nimiasioita käsittelevä viranomainen on maistraatti.

Velkasuhteet

Avioliitto ei muuta puolisoiden velkasuhteita vaan molemmat vastaavat sen jälkeenkin yksin sekä ennen avioliittoa että sen aikana ottamistaan omista veloistaan. Poikkeuksena ovat perheen elatusta varten (esim. ruoka tai tarpeelliset huonekalut) otetut velat, joista puolisot vastaavat yhdessä riippumatta siitä, kuka velan on ottanut.

Yleensä asuntolaina otetaan molempien avio- tai avopuolisoiden nimiin, tavallisesti puoliksi. Myös asunto tulisi tällöin merkitä molempien nimiin.

Lähde: oikeus.fi

Aihealueet:  Arki , Parisuhde

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Etäsuhde - tukea ja tietoa Väestöliitosta

Väestöliiton etäsuhdekyselyssä 2019 ilmeni, että etäsuhteessa elävät kaipaavat tukea parisuhteisiinsa. Etäsuhteissa tarvitaan samoja...

Etäsuhde - vältä ongelmat, onnistu yhteen muutossa

Etäparina te olette olleet yhdessä jo kauan ja nyt vihdoin muutatte yhteiseen kotiin. Enää ei ole kahta kämppää, jotka maksavat rahaa. Enää...

Nuori aikuinen, näin pidät parisuhteesi koossa koronan aikaan

Pariterapiassa parien yleisin toive on, että he voisivat olla enemmän yhdessä. Meillä on liian vähän aikaa, ja kiire vaivaa, he sanovat. Nyt...